Kub tekee uuden vuoden uutta asuinpaikkaa. Käy läpi vanhoja tavaroita ja ajatuksia. Kasaa laatikoihin menneisyyden ja historian. Heittää pois tarpeettomat ajatukset ja tavarat. Vaikeaa on luopua siitä, mikä joskus oli kaikkein tärkeintä. Nyt siitä on ajan saatossa tullut turhaa, tarpeetonta ja tilaa vievää. Ihmiset keräävät, mutta mitään eivät mukaansa saa. Kun katsoo tyhjää huoneistoa on siitä elämä kadonnut. Se on vain seiniä ja porattuja reikiä ja pölyisiä ovenkarmeja. Peilissä näkyy tyhjää. Kun on tyhjää on elämä muualla. Kaiken sen tavaran ja maallisen mukana lähti henki. Sen kodin ja paikan henki. Se muutti jossakin tavaroiden mukana. Nyt se hakee uutta paikkaa. Jossakin banaanilaatikon sisällä tai musta muovisäkin sisällä. Se asettuu kodin hengeksi. Tietyksi teemaksi, joka leimaa tiettyä paikkaa. Rauhatonta tämä tietysti on. Mikään koti ei ole lopullinen, mutta mahdollisimman viihtyisäksi tilapäinen. On aika asettua ja purkaa laatikot. Oliko jotain hankittavaa vai vielä pois heitettävää.