Matka Helsingistä sunnuntaina 22.12 kestää kaikkiaan 6 ja puoli tuntia, kun lähtö oli klo 11.30 Viking Xpressillä. Pärnua kohti sitten bussilla niin, että majoituksessa ollaan siis vasta klo 18. Välillä on toki pidettävä tauko, koska siiderit ja oluet eivät pysy virtsarakoissa ihan pelkästään tahdon voimalla. Joku matkailija ei uskalla tulla takaisin bussiin pysäytyspaikalta, koska väki ei näytä riittävän suomalaisilta juuri tässä bussissa. Pärnuun päästää, kun pimeys vihdoin koittaa. Kaikkiin hotelleihin ja kylpylöihin pitää saada asiakkaat käyttämään rahojaan ja saamaan etukäteen tilaamiaan hoitojaan. Rannahotellissa ei tosiaan ole vesiliukumäkeä, mutta käytävät ovat riittävän kylmät. Ei ole hotellissa uima-allasta tai edes poreallasta. Vettä tulee hanoista ja taivahan täydeltä ja välillä jopa huoneen ikkunan tiivisteiden läpi. Ruoka oli melkoisen erinomaista, koska hintakaan ei ollut korkea. Poro maistuuVvirossa enemmän hyvältä kuin kotomaassa. 23.12 on hetki aikaa tutustua kaupunkiin. Yleiskierros kaupungissa oppaan avustuksella ja villapaitamyymälässä väärän kokoisia asusteita sovittaessa ja juuri äsken loppuneita kysellessä kuluu aika mukavasti. Ostokeskuksessa kuluu loppu 45 minuuttia, josta ylitetään aika 20 minuuttia, kun osalla retkeläisistä kahvilan jonotus vei liikaa aikaa. Aattona 24.12 ei ole kuin sadetta tiedossa eli jokaisen askeleen edessä tai takana on lätäkkö. Ulkona on tosiaan 24.12.2013 + asteita. Kauppakeskus Port Arhurissa on väljää ja rauhallista. Kukaan ei etuile tai ohita. Elisabethin kirkossa oli taas erittäinkin erittäin täyttä kllo 15. Jumalan sanaa ja reilun 20 min saarna johdattaa aaton todelliseen tunnelmaan. Viron kieli ei haittaa, koska tunnelman aistii. Maa on on ateistinen ja kirkko on siksi tai siitä huolimatta täysi niin, että istumaan eivät pääse kaikki edes vanhukset. Rannahotellissa pli jouluillallinen, johon kuului liian kovaa matalassa tilassa ensimmäisiin pöytiin kuuluva pianon soitto ja pöytiin kuuluva tarjoilu. Joulupukkia sai odottaa ja kuten yleensäkin kun jotakin oikein odottaa niin se ei tule koskaan. Toisaalta lahjana oli suomalaiskansallinen smalltalk, joka koskettelee alkoholia tai halpoja hintoja tai valittamista. Ruoka on aina hyvää, kun se tehdään hyvin. Nyt oli Rannahotellissa jouluruokana parasta mahdollista eli ei suomalaista jouluruokaa vaan Viron perinteistä jouluruokaa jälkiruokineen. Ilta päättyi kunkin haluamalla tavalla, joko hotellihuoneessa tai jossain muualla. Jeesuksen syntymäpäivän aatto sujuu ihan vaikka olisi muualla kuin Suomessa tai sukulaisten joulupöydässä tai mökillä tai kotona kaukosäätimen kanssa seurustellessa. 

Kevä tuo myös erilaiset kilpailut iloksemme. Lauantaina päätettiin vuorovaikutteisesti, että osallistumme toukokuussa Belgrdadissa rakennustalkoisiin. Eurooppalainen itsetunto tarvitsee vahvoja rakenteita. Tarvitaan osaavan rakentamisen esittämispaikkoja. Suomi on rakentamisen ja varsinkin kalliin sellaisen mallimaa. Ongelma rakentaminenkin tilataan ulkomailta esim. Ranskasta ydinvoimalaongelmarakentaminen. Kulttuuritalo oli valjastettu tämän kotimaisen rakennustalkoon järjestämispaikaksi. Meidän ikiomaksi kansallisrakennustarpeeksi valittiinkin sitten teräsbetoni. Se soveltuu nopeasti asennettuna juuri tuohon kohteeseen Belgradin kevääseen. Belgradin rakennustalkoiden jälkeen käytetty betoni palautetaan meille takaisin. Käyttötapaa puretulle betonille ei vielä tiedetä. Mahdollista on, että siitä tehdään elokuva ja ehkä taideteos, jostakin kovasta materiaalista. Belgradin talkoissa ihmiset saavat äänestää mielestään sopivimpia rakennustarpeita, joita tulee eri maista kuten höyläpuu, tiili, marmori, lasi ja vaikkapa kivi. Suomen paikallisissa koetalkoissa testiradalla Jaana Pelkonen hinkkasi ylävartalon kohoumilla itseään betoniin ja Mikko Peltola raapi samaa pintaa otsallaan. Kumpikin oli hurmoksessa ja kehuivat sitä "ihanan viileäksi ja karheaksi ja jämäkän kovaksi".Yleisö hurrasi ja puhelimista tulvi viestejä. Lopuksi betonia testattiin vielä pyrötekniikalla ja kyllä siinä kulttuuritalon tiilet mustuivat. Nyt alamme jännittää kuinka talkoot edistyvät ja betoni olisi rautaakin kovempaa tavaraa. Me näytämme niille!

Kyllä kyllä. Sadettaa sadettaa...Ilmaston muutoshan se mieltä lämmittää. Vähitellen se Gran Canarian lämpö nousee tähänkin tupaan. Villasukat kaappiin ja pipo kellariin. Alennetaan vielä lämpötilaa sisällä ja rahaakin  säästyy,kun ei tarvitse jatkuvasti pattereita lämmittää. Laskeeko vuokra, vastike - juu ei. No se lumi puuttuu ja suksia ei tarvitse siis voidella. Rullasuksikauppaan. Jääpiikkejäkään ei tarvita. Jouluvalot parvekkeelle ja pian. Ne voi ottaa pois vasta vappuna ja vaihtaa heliumpalloihin. Turvallista joulunalusaikaa!

Ryhtyminen uusiokäyttäjäksi panee uusiksi myös arviot omista kyvyistä. Lattiavalaisin, joka on heitetty roskakatokseen. Viehättävä kitchinen tuote. Ilmaiseksi saadun arvoa laskee se, että lamppu ei pala. Helppo korjata. Uusi lamppu 10 e ja asia selvä. Hetkinen. Siis siltikään ei pala. Tutkitaan. Ahaa. Himmennin eli "dimmeri" auki ja säätövipu on hypännyt kolostaan. Siksi siis ei pala, koska säädintä siirrettäessä ulkoapäin silti säätimen vipu sojottaa kohdassa "kokonaan kiinni". Ruuvit kiinni ja himmennin muuttuu raskaammaksi eli siis toimii. Pistoke seinään ja ....Häh. Ei valoa. Aikaa on mennyt ja 10 e ja ei toimi. Laitan kysymyksen elektroniikka-ammattilaisille googlen keskusteluryhmään. Saan ehkä pian vastauksen, josta en mitään ymmärrä, mutta uusiokäyttö on siis oma alueensa. Tässä istun ja katson hienoa lattiavalaisinta, joka pimeänä ei tuota valoa, mutta vie ajatuksia silti eteenpäin. Kuinka joku on voinut tuon messinkisen kiinalaisten tekemän kummajaisen heittää edes viallisena roskiin. Päätän, että jos muu ei auta niin vaihdan lampun kannaksi tavallisen lampun ja normaalin katkaisijan "dimmerin" tilalle. Sen osaan ainakin tehdä ja lampusta tulee uusilamppu, kun sen imagollinenkin käyttötapa muuttuu snobbailevasta halogeeni tunnelma himmentämisestä ihan perusvalaisimeksi.  

Tämän keksin ihan itse vahingossa. Se jotenkin maistuu suomalaisemmalta ja sisältää silti hengellisen ulottuvuuden. Kova kivi ja pehmeä laulu yhdessä. Kesää kohti kulkeminen nopeutuu. Kohta loppuu koulut ja sitten alkaa nuorta ja lasta näkyä enemmän arjessa.

Hard Rock Suvivirsi nro 571 säkeistö 6

" Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas."

http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/virsikirja1986/571-580.doc

"Suvivirren kirjoitti perimätiedon mukaan Gotlannin piispa Israel Kolmodin (1643-1709) juhannusaamuna 1693 ihaillessaan saarensa kesäisen luonnon kauneutta. Suomessa virsi ilmestyi arkkina jo vuonna 1700 ja liitettiin vuoden 1701 virsikirjaan. Tämän kaikkien tunteman tutkinto- ja juhannusvirren sävelmä on ruotsalainen kansanlaulu Migh giör stoor lust och glädje, joka painettiin ensi kerran vuonna 1697. Suvivirsi on perinteinen koulujen kevätvirsi sekä Suomessa että Ruotsissa."

http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/suvivirsi.phtml