Juhlapäivä lähestyy. Juuri minulle. Se, millainen se on tai mitä se vaikuttaa, tulee olemaan yllätys. Sen pitäisi siis olla ilon päivä. Ilon päivä, mutta se voi olla samalla myös lohduttoman surun päivä. Menetykset tulee taas uudelleen mieleen. Kaipaus kasvaa niitä kohtaan, jotka ovat poissa. Tänäkään vuonna he eivät juhli kanssani. Surullista, mutta lohdutonta, on se että tämä tunne ei tunnu vähenevän, vaan jopa voimistuvan. Juhlaan liittyy siis ikävä ja kaipaus. Kuitenkin ajattelen, että jos he olisivat kanssani, olisi se juuri näin hauskaa. Iloinen ja haikea päivä! Juhlitaan ilonpäivää!